Maadoittuminen ja levollinen olo arjessa

Levollinen yhteys omaan kehoon ja ympäröivään maailmaan on aihe, joka kiinnostaa nykyihmistä yhä enemmän. Kiireen ja näyttöjen täyttämässä arjessa moni kaipaa keinoja löytää takaisin oman olemuksensa ääreen. Henkiset perinteet, kehotyö ja moderni psykologia tarjoavat tähän omat lähestymistapansa. Yhteistä niille on ajatus läsnäolosta tässä hetkessä ja kehollisesta tukevuudesta. Käytännön harjoitukset ovat usein hyvin yksinkertaisia, ja niiden vaikutus arkeen voi olla merkittävä. Aihe yhdistyy laajempaan keskusteluun jaksamisesta, stressistä ja sisäisestä rauhasta. Asiallinen ja maltillinen tutustuminen avaa rikkaan, käytännönläheisen kentän kenelle tahansa kiinnostuneelle. Aiheen äärellä kannattaa varata aikaa rauhassa ja antaa kokemuksen kasvaa pikkuhiljaa.

Maadoittumisen pitkät juuret

Sisäisen tasapainon etsiminen on yhtä vanha aihe kuin ihmisen suhde omaan kehoonsa. Idässä joogan ja taijin perinteet ovat käsitelleet kehon ja mielen yhteyttä jo tuhansien vuosien ajan. Pohjoisessa kansanperinteessä metsä, suo ja järvi ovat aina olleet paikkoja, joissa mieli rauhoittuu. Suomalaiset kirjailijat ovat kuvanneet tätä luontoyhteyttä kauniisti omissa teksteissään. Samat teemat nousevat esiin myös modernissa keskustelussa, jossa hyvinvointi on noussut keskeiseksi sanaksi. Maadoittuminen sanana on tullut suomen kieleen englanninkielisestä keskustelusta. Sen sisältö on kuitenkin tuttu jo vanhoista perinteistä. Käsitteen taustalla on ajatus kehon kosketuksesta maahan ja siitä syntyvästä rauhasta. Modernit tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta erityisesti viime vuosikymmeninä. Käsitteen tarkempi avaaminen vaatii kuitenkin sen erottamista lähikäsitteistä.

Lähikäsitteet ja erot

Lähikäsitteiden erottelu auttaa hahmottamaan aiheen ydintä. Läsnäolo viittaa laajempaan kykyyn olla tässä hetkessä ilman ajatusten harhailua. Tietoinen läsnäolo eli mindfulness on osittain päällekkäinen käsite, mutta se painottaa havainnoinnin laatua. Maadoittuminen erottuu näistä siten, että sen painopiste on erityisesti kehossa ja sen kosketuksessa alustaan. Aiheen luonteva kotipesä on hyvinvointi laajempana kokonaisuutena, joka käsittelee niin fyysistä kuin henkistä jaksamista. Suomalaiset kehoterapeutit ja psykofyysisen fysioterapian ammattilaiset ovat tuoneet aihetta arkikieleen. Käsitteet ovat lähellä toisiaan, mutta painotukset eroavat. Olennaista on, että jokainen löytää itselleen sopivan tavan kuvata kokemustaan. Käytännön puolella aihe näyttää selkeämmin omat ääriviivansa.

Käytännön harjoitukset

Käytännön harjoitukset ovat aiheen kiinnostavin puoli monelle. Yksinkertaisin tapa on seisoa paljain jaloin maassa, nurmikolla tai metsän pohjalla muutaman minuutin ajan. Hengitys hidastuu ja paino tuntuu jakautuvan jalkapohjille tasaisesti. Toinen yleinen harjoitus on niin kutsuttu viiden aistin tarkistus. Ihminen havainnoi vuorollaan, mitä näkee, kuulee, tuntee, haistaa ja maistaa juuri sillä hetkellä. Suomalaiset metsäterapian ammattilaiset suosittelevat hidasta kävelyä metsässä ilman tavoitetta. Kosketus puun runkoon, kiveen tai sammaleeseen palauttaa ajatukset kehoon. Kotona harjoituksia voi tehdä lattiakontaktin, painopeiton tai veden avulla. Vaikutus näkyy usein nopeasti, ja sen taustalla vaikuttaa monitahoisia kehollisia prosesseja.

Kehollinen vaikutus

Kehollisen vaikutuksen taustalla nähdään useita tekijöitä. Kun ihminen seisoo tukevasti tai hengittää syvään, parasympaattinen hermosto aktivoituu. Tämä rauhoittaa sykettä ja vähentää stressireaktioita. Kosketus alustaan tuo aivoille selkeää aistitietoa, joka vakauttaa kokemusta omasta kehosta. Suomalaisessa psykofyysisessä perinteessä puhutaan kehon muistista, joka aktivoituu liikkeen ja kosketuksen kautta. Kehoterapeuttien parissa tunnetaan ajatus siitä, että keho kantaa tarinoita, joihin pelkkä puhe ei pääse käsiksi. Maadoittavat harjoitukset tarjoavat yhden reitin näiden tarinoiden ääreen. Vaikutus voi olla yhtä konkreettinen kuin kupin lämmin ote kämmenissä kylmänä päivänä. Käyttöalueita on yhtä monia kuin harjoittajia, ja arki tarjoaa niille luonnolliset puitteet.

Maadoittuminen arjessa

Arjen tilanteissa harjoitukset löytävät paikkansa pienissä hetkissä. Aamukahvi nautittuna täysin läsnä makujen ja tuoksujen kanssa on jo lähellä tätä lähestymistapaa. Töissä kireän palaverin jälkeen lyhyt kävely portaissa tai parvekkeella voi palauttaa keskittymisen. Vanhempana lasten kanssa hetki, jolloin sukat riisutaan ja varpaat upotetaan ruohikkoon, on parasta laatua oleva harjoitus. Suomalainen sauna toimii oman pitkän perinteensä kautta vahvana keinona palata kehoon. Pakkasella tehty avantouinti tai metsälenkki kuuluvat samaan kokonaisuuteen. Olennaista on, että harjoitukset eivät vaadi erityistä paikkaa tai välineitä. Pieniä hetkiä voi sirotella pitkin päivää sieltä mistä elämä antaa tilaa. Aiheen yhteydessä on syytä huomioida muutamia varauksia, jotka kuuluvat asialliseen käsittelyyn.

Varaukset ja rajat

Varaukset koskevat erityisesti niitä tilanteita, joissa pelkät harjoitukset eivät riitä. Vakavan ahdistuksen, masennuksen tai trauman kohdalla maadoittuminen voi tukea hoitoa, mutta se ei korvaa ammattilaisen tukea. Kehotyö voi joillakin ihmisillä avata vaikeitakin muistoja, ja siksi turvallinen ohjaus on tärkeää. Suomessa kriisikeskukset ja terveydenhuollon ammattilaiset ohjaavat tarvittaessa eteenpäin. Itsehoidolla on oma paikkansa, mutta sen rajat on hyvä tunnistaa. Toinen huomio koskee harjoitusten ihmelääkkeenä myymistä, johon kannattaa suhtautua kriittisesti. Aito perinne ja tutkimus eivät lupaa nopeita ihmeitä, vaan vähittäistä tutustumista omaan kehoon. Maltillinen ja realistinen ote säilyttää aiheen hyödyn ilman sokaisevia odotuksia.

Levollisempi arki

Yhteys omaan kehoon ja ympäristöön on yksinkertainen mutta syvällinen tapa lisätä levollisuutta. Sen ymmärtäminen ei vaadi erityisiä välineitä vaan halua hidastaa hetkeksi. Aihetta voi syventää suomalaisten kehoterapeuttien teoksilla sekä psykofyysisen fysioterapian yleisesityksillä. Mindfulness-aiheinen kotimainen kirjallisuus avaa lähikäsitteitä monipuolisesti. Säännöllinen luonnossa liikkuminen, sauna ja paljasjalka-askelet ruohikolla rakentavat omaa kokemuspohjaa. Arki tuntuu joskus raskaalta, ja läsnäolo jää syystä toiseen ulottumattomiin. Joillekin on tällöin avuksi keskustelu meedion kanssa puhelimitse. Tällainen rauhallinen sparraus voi auttaa jäsentämään, mistä oma kokemus juontaa juurensa. Pieniä havaintoja kannattaa kirjata muistiin, sillä ne kertovat ajan myötä omasta kehosta enemmän kuin yksikään opaskirja.