Kelluntatankki ja syvän levon kokemus

Suolaiseen veteen laskeutuminen tuntuu monelle aluksi oudolta, mutta pian keho alkaa kellua kuin itsestään. Aistideprivaatio tarkoittaa tilaa, jossa valo, ääni ja painovoima vetäytyvät hetkeksi taustalle. Tämä ajatus syntyi 1950-luvulla, kun amerikkalainen aivotutkija halusi selvittää, mitä mielelle tapahtuu ilman ulkoisia ärsykkeitä. Veden lämpö on lähellä ihon lämpöä, ja runsas suola kannattelee kehoa vaivatta pinnalla. Moni kuvaa kokemusta syväksi rauhaksi, jossa kiire ja huolet jäävät hetkeksi sivuun. Suomeen tankit ovat rantautuneet hiljalleen, ja niitä löytyy nykyään monesta kaupungista. Seuraavaksi avautuu, mistä tämä hiljainen tila oikein kumpuaa ja mitä keholle ja mielelle sen aikana tapahtuu.

Mistä hiljainen tila syntyi

Ajatus täysin rauhoitetusta tilasta vie meidät 1950-luvun tutkimuslaboratorioihin. Amerikkalainen aivotutkija John C. Lilly halusi selvittää, mitä ihmismielelle tapahtuu, kun kaikki ulkoiset ärsykkeet poistetaan. Tuohon aikaan moni pelkäsi, että täydellinen eristys johtaisi sekavuuteen tai jopa mielen järkkymiseen. Lilly rakensi ensimmäisen tankkinsa ja huomasi pian, ettei mieli sammunut vaan päinvastoin täyttyi rikkaista sisäisistä kokemuksista. Tämä havainto liittyy laajempaan keskusteluun ihmisen kehon hyvinvointi, jossa lepo nähdään yhtä tärkeänä kuin toiminta. Varhaiset tankit olivat kömpelöitä, ja kelluja makasi vedessä happinaamari kasvoillaan. Vasta myöhemmin idea muotoutui siksi rauhalliseksi kokemukseksi, joka tunnetaan tänään.

Avaruusohjelmasta arkeen

Pian tutkimustankit saivat seurakseen aivan uudenlaisia käyttäjiä. NASA hyödynsi 1960-luvulla eristystä astronauttien valmennuksessa, sillä painottomuuteen ja hiljaisuuteen oli syytä totutella ennen avaruuteen lähtöä. Tieteen parissa kiinnostus kuitenkin hiipui vuosikymmeniksi, kun tutkimustulokset jäivät odotettua vaatimattomammiksi. Vasta myöhemmin kellunta löysi tiensä takaisin tavallisten ihmisten ulottuville rentoutumisen muotona. Kasvavan kiinnostuksen taustalla on ollut sama kaipuu kehon hyvinvointi kohti, joka näkyy laajemminkin nyky-yhteiskunnassa. Helsinkiin ja moneen muuhun Suomen kaupunkiin avattiin vähitellen omia kelluntapaikkoja. Tästä matkasta päästään luontevasti siihen, miten itse tankki oikeastaan rakentuu ja toimii.

Suolaveden toimintaperiaate

Tankin salaisuus piilee veteen liuotetussa runsaassa suolamäärässä. Käytössä on Epsom-suola eli magnesiumsulfaatti, jota liuotetaan veteen useita satoja kiloja. Näin suolapitoisuus nousee lähelle Kuolleenmeren tasoa, ja keho jää vaivatta kellumaan pinnalle. Vesi pidetään lähellä ihon lämpötilaa, jolloin raja kehon ja veden välillä alkaa pian tuntua häilyvältä. Tankin kannen voi sulkea ja valot sammuttaa, jolloin syntyy pimeä ja hiljainen tila. Korvatulpat estävät äänet, ja kelluja jää lepäämään ilman tavallisia aistiärsykkeitä. Suolavesi puhdistetaan käyntien välillä huolellisesti suodatuksen ja desinfioinnin avulla. Kun ympäristö on näin riisuttu, alkaa keho reagoida tavoilla, jotka yllättävät monen ensikertalaisen.

Keho lepotilassa

Kun aistit hiljenevät, elimistö siirtyy vähitellen syvään lepoon. Hermosto rauhoittuu, ja niin sanottu parasympaattinen puoli ottaa vallan, mikä laskee sykettä ja verenpainetta. Tutkimusten mukaan kortisolin eli stressihormonin määrä saattaa vähentyä kellunnan aikana. Suolavesi keventää lihaksiin ja niveliin kohdistuvaa painetta, mikä tuntuu monesta urheilijasta palauttavalta. Magnesiumsulfaatin uskotaan rentouttavan lihaksia, vaikka tutkimusnäyttö ihon kautta tapahtuvasta imeytymisestä on yhä ohutta. Moni kuvaa oloaan kellunnan jälkeen kevyeksi, kuin keho olisi saanut tilaisuuden nollautua. Tämä fyysinen rauha kulkee käsi kädessä sen kanssa, mitä mielen sisällä tapahtuu hiljaisuuden keskellä.

Mieli ilman ärsykkeitä

Mielen tasolla kellunta muistuttaa monella tavalla meditaatiota. Kun ulkoiset ärsykkeet katoavat, huomio kääntyy luonnostaan sisäänpäin, kohti omia ajatuksia ja tuntemuksia. Osa nukahtaa tankissa väsymyksen vallassa, kun taas toisille nousee pintaan mietteitä, joita on hyvä pysähtyä käsittelemään. Tämä vaihtelu kuvaa hyvin sitä, miten kellunta antaa kullekin sen, mitä tämä sillä hetkellä kaipaa. Tutkimustulokset mielen vaikutuksista ovat lupaavia, joskin aineistot ovat toistaiseksi pieniä. Moni kertoo ahdistuksen lievittyneen ja ajatusten kirkastuneen veden jälkeen. Tankki tarjoaa harvinaisen tilan, jossa mieli saa levätä jatkuvalta tietotulvalta. Ennen kuin tällaiseen kokemukseen lähtee, kannattaa tietää muutama käytännön asia.

Ensikertalaisen vinkit

Ensimmäiseen kelluntaan kannattaa tulla rennoin ja kiireettömin mielin. Raskasta ateriaa tai kahvia juuri ennen käyntiä on viisasta välttää, jotta keho voi rauhoittua kunnolla. Hyvä on muistaa, ettei kellunta ole suoritus, jossa pitäisi onnistua jollakin tietyllä tavalla. Suolavettä ei kannata hieroa silmiin, ja pienet haavat saattavat kirvellä suolaisessa vedessä. Ensimmäisellä kerralla outous voi yllättää, mutta useimmiten olo asettuu jo muutaman minuutin kuluttua. Ajan voi käyttää juuri niin kuin itsestä tuntuu hyvältä, joko leväten tai ajatuksia seuraten. Useimmat paikat tarjoavat suihkun ja rauhallisen tilan kokemuksen jälkeen. Näistä aineksista on hyvä koota kokonaiskuva siitä, mitä tankki voi tarjota.

Hiljaisuuden lahja

Kelluntatankki tarjoaa harvinaisen tilaisuuden vetäytyä hetkeksi kaiken aistitulvan ulkopuolelle. Aistideprivaatio yhdistää 1950-luvun aivotutkimuksen ja nykyisen rentoutumisen kaipuun yhdeksi rauhalliseksi kokemukseksi. Suolavesi kannattelee kehoa, hermosto rauhoittuu ja mieli saa levätä ilman jatkuvaa ärsyketulvaa. Jos aihe kiinnostaa, kannattaa etsiä lähin kelluntapaikka vaikkapa Helsingistä tai Turusta ja varata aikaa rauhassa kokemukseen tutustumiseen. Maltillinen ja utelias asenne kantaa pisimmälle. Joskus hiljaisuudessa nousee pintaan ajatuksia ja kysymyksiä, jotka jäävät askarruttamaan vielä veden jälkeenkin. Silloin moni kokee helpottavaksi puhua niistä rauhassa jonkun kanssa, ja tähän tarpeeseen vastaa esimerkiksi puhelimitse käytävä keskustelu kokeneen meedion kanssa, joka kuuntelee ja auttaa selkeyttämään omaa oloa. Olipa kyse kehosta tai mielestä, kiireetön eteneminen palkitsee aina.