Ashtangajooga ja kahdeksan haaran polku

Intensiivinen ja kurinalainen ashtangajooga yhdistää tarkasti määritellyt asanat, ujjayi-hengityksen ja energialukot meditatiiviseksi liikkeen virraksi. Patanjalin jooga-sutran kahdeksan haaraa muodostavat filosofisen perustan, joka ulottuu eettisistä periaatteista syvimpään meditaatioon. K. Pattabhi Jois kehitti harjoituksen nykyisen muodon Mysoressa opettajansa Krishnamacharyan perintöä jatkaen. Kuusi sarjaa etenevät progressiivisesti, ja opettaja päättää harjoittajan etenemisestä asentojen hallinnan perusteella. Päivittäinen harjoitus kuutena päivänä viikossa on perinteen kulmakivi, ja se tehdään varhain aamulla tyhjään vatsaan. Ashtangajooga on elämäntapa, jossa matto toimii peilinä ja toisto on muutoksen väline.

Kurinalainen liikkeen meditaatio

Ashtangajooga on yksi joogamaailman intensiivisimmistä perinteistä, jossa tarkasti määritellyt asanat suoritetaan aina samassa järjestyksessä hengityksen tahtiin. Harjoitus on fyysisesti vaativa mutta samalla syvästi meditatiivinen, sillä liikkeen ja hengityksen synkronointi vie harjoittajan tilaan, jossa mieli hiljenee. Nimi ashtanga tulee sanskritin sanoista ashta eli kahdeksan ja anga eli haara, ja se viittaa Patanjalin joogan kahdeksaan osa-alueeseen. Ashtangajooga tukee kokonaisvaltaista hyvinvointi käsitystä, jossa fyysinen harjoitus on portti henkiseen kehitykseen. Perinne on säilyttänyt alkuperäisen muotonsa hyvin, ja harjoitus opetetaan nykyäänkin samalla tavalla kuin vuosikymmeniä sitten. Kehon ja mielen yhteys ei ole vertauskuva vaan suora kokemus. Patanjalin jooga-sutra on koko perinteen filosofinen perusta.

Patanjalin kahdeksan haaraa

Patanjalin jooga-sutra on noin 2 000 vuotta vanha kokoelma aforismeja, jotka antavat ashtangajoogalle sen nimen ja filosofisen perustan. Kahdeksan haaraa etenevät ulkoisesta sisäiseen ja muodostavat polun eettisistä periaatteista syvimpään meditaatioon. Yama kattaa väkivallattomuuden, totuudellisuuden ja kohtuullisuuden. Niyama sisältää puhtauden, tyytyväisyyden ja itsekurin. Asana tarkoittaa vakaata asentoa, joka valmistaa kehon istumiseen. Pranayama opettaa elämänenergian ohjaamista hengityksen kautta. Pratyahara on aistien vetämistä sisäänpäin, dharana keskittymistä, dhyana keskeytymätöntä meditaatiota ja samadhi tila, jossa harjoittaja sulautuu meditaation kohteeseen. Ashtangajoogan fyysinen muoto on yhden miehen elämäntyön tulos ja perustuu laajempaan hyvinvointi perinteeseen.

Pattabhi Joisin perintö

K. Pattabhi Jois opiskeli joogan mestari T. Krishnamacharyan johdolla Mysoressa Etelä-Intiassa 1930-luvulta alkaen ja kehitti nykyisen ashtangajoogan. Krishnamacharya oli modernin joogan merkittävimpiä hahmoja, ja hänen oppilaitaan olivat myös B.K.S. Iyengar ja T.K.V. Desikachar. Jois rakensi kansainvälisen seuraajajoukon, kun länsimaiset joogaharjoittajat löysivät hänen opetuksensa 1970-luvulla. Mysore-tyyli on ashtangajoogan alkuperäinen opetusmuoto, jossa jokainen harjoittaja etenee omaan tahtiinsa opettajan yksilöllisen ohjauksen alla. Led class eli johdettu luokka on toinen muoto, jossa opettaja laskee hengityksiä ääneen ja ryhmä liikkuu samassa tahdissa. Joisin perintö jatkuu hänen perheensä johdolla Mysoressa. Harjoituksen käytännön elementit muodostavat kokonaisuuden, jossa hengitys on keskeisessä roolissa.

Hengitys, liike ja lukot

Ashtangajoogan harjoituksessa kolme elementtiä muodostavat kokonaisuuden, jota Pattabhi Jois kutsui tristhanaksi. Ujjayi-hengitys on kurkussa tuotettu äänekkäämpi hengitystapa, joka luo tasaisen rytmin ja tuottaa sisäistä lämpöä. Vinyasa tarkoittaa liikkeen ja hengityksen synkronointia, ja jokaiseen asentoon siirrytään sisään- tai uloshengityksen tahdissa. Bandhat eli energialukot ovat lihassupistuksia, joista tärkeimmät ovat mula bandha lantionpohjassa ja uddiyana bandha alavatsassa. Bandhat ohjaavat energian virtausta ja antavat harjoitukselle sisäisen tuen, joka keventää asentojen vaatimuksia. Dristi eli katseen kiinnityspiste on yhdeksän eri suuntaa, joista kullekin asanalle on määrätty omansa. Tristhanan kolme elementtiä yhdessä muuttavat fyysisen harjoituksen liikkuvaksi meditaatioksi. Harjoitus rakentuu sarjoista, jotka etenevät loogisessa järjestyksessä.

Sarjojen rakenne

Ashtangajoogan asanat on järjestetty kuuteen sarjaan, jotka etenevät vaativuustasoltaan progressiivisesti ja joista jokainen rakentuu edellisen päälle. Ensimmäinen sarja eli yoga chikitsa keskittyy kehon puhdistamiseen, linjaamiseen ja perusvoimaan. Toinen sarja eli nadi shodhana puhdistaa hermostoa ja avaa kehon energiakanavia taaksepäin taivutusten ja käsitasapainojen avulla. Kolmannesta kuudenteen sarja tunnetaan nimellä sthira bhaga, ja ne syventävät voimaa ja joustavuutta tasoille, joille harvat etenevät. Opettaja päättää, milloin harjoittaja on valmis siirtymään uuteen asentoon, ja eteneminen perustuu nykyisten asentojen hallintaan. Monet viettävät vuosia ensimmäisen sarjan parissa, ja tämä kärsivällisyys on osa harjoituksen opetusta. Päivittäinen harjoitus on ashtangajoogan kulmakivi.

Päivittäinen harjoitus

Ashtangajooga on perinteisesti päivittäinen harjoitus, jota tehdään kuutena päivänä viikossa lauantain ollessa lepopäivä. Harjoitus tehdään varhain aamulla ennen auringonnousua, ja tämä ajankohta on perinteen mukaan otollisin hengitystyölle ja meditaatiolle. Uuden ja täyden kuun päivinä ei harjoitella, ja nämä kuunvaiheen lepopäivät kunnioittavat kehon ja luonnon välistä yhteyttä. Harjoituksen kesto vaihtelee 60 minuutista puoleentoista tuntiin riippuen harjoittajan tasosta ja sarjan laajuudesta. Ruokavalio on perinteisesti kasvisruokaa, ja ateria nautitaan harjoituksen jälkeen, sillä ashtangajooga tehdään tyhjään vatsaan. Elämäntapana ashtangajooga ulottuu maton ulkopuolelle ja vaikuttaa nukkumisrytmiin, ravintoon ja sosiaalisiin valintoihin. Harjoituksen vaikutus kehossa tuntuu selvimmin vuosien johdonmukaisen työn jälkeen.

Maton opetukset

Ashtangajooga on perinne, jossa kurinalainen ja toistuva harjoitus muuttuu vähitellen syväksi itsetuntemuksen välineeksi. Patanjalin kahdeksan haaraa tarjoavat filosofisen kehyksen, jossa fyysinen harjoitus on vasta alkuaskel kohti henkistä kehitystä. Pattabhi Joisin Mysoressa kehittämä järjestelmä on säilyttänyt muotonsa ja vetovoimansa vuosikymmenestä toiseen. Hengityksen, liikkeen ja bandhojen kolminaisuus luo harjoituksesta meditatiivisen kokemuksen, jossa mieli hiljenee liikkeen tahdissa. Sarjojen progressiivinen rakenne opettaa kärsivällisyyttä ja nöyryyttä, sillä keho avautuu omaan tahtiinsa eikä harjoittajan aikataulun mukaan. Syvempää ohjausta joogaharjoituksen ja henkisen kehityksen yhdistämisessä etsivä voi keskustella aiheesta kokeneen henkisen ohjaajan kanssa puhelimitse. Ashtangajoogan suurin opetus on, että muutos tapahtuu toiston kautta ja matto on paras peili.